Aurora logo 6 / 2000

Selaa eteenpäin | Sisällys | Uutiset | Yhteystiedot


Hyvä hoitaja ymmärtää vanhuksen arkea

Neljätoista diakuvaa Helsingin Malmin päivystyspoliklinikan arjesta pysäyttää paremmin kuin litania vanhustenhoidon epäkohtia.

Kun oman sängyn joutuu vaihtamaan sairaalavuoteeseen, moni asia muuttuu. Muovipäällysteiset patjat, hiostavat tyynyt ja liian tiukalle viikatut peitot ovat tuttuja monelle potilaalle. Oman kodin viihtyisyyden lisäksi sairaalassa joutuu luopumaan myös monista arkipäiväisistä tavoista ja tottumuksista.

Turun yliopistossa hoitotiedettä opiskeleva Mervi Flinkman innostui tutkimaan omaa työpaikkaansa hoitoympäristönä kuvan keinoin. Hän valokuvasi Helsingin Malmin päivystyspoliklinikkaa potilaan näkökulmasta: sairasvuoteen epäyksityisyyttä, vuoteelta avautuvaa karua näkymää, peseytymismahdollisuuksia, niukkaa aamupalaa, seinille kiinnitettyjä kieltokylttejä.

Kuvittelin, miltä potilaasta voi tuntua tällaisessa hoitoympäristössä. Potilaan tavaroille ei ole muuta paikkaa kuin vihreä muovinen kori, tuuletus ei toimi, suihkussa ei ole mahdollisuutta käydä, ympärillä on jatkuvasti hälyä, Mervi kuvaa "ei-hoitavaa" työympäristöään.

Mervi yhdisti kuviinsa Florence Nightingalen 1860-luvulla kuvaaman ja edelleen käyttökelpoisen hyvän hoitamisen ympäristön. Kontrasti ihanteiden ja todellisuuden välillä on karua kertomaa hoitotyön arkirealiteeteista.
 

Mervi Flinkman
Kuva: Marja Saleva
Mervi Flinkman kuvasi päivystyspoliklinikkaa potilaan näkökulmasta.

Metodeja taiteesta

Mervin kuvat ovat harjoitustyö Arkipäivän kulttuuri -kurssille, joka on osa vanhustyön opintokokonaisuutta. Tarkoituksena on etsiä uusia näkökulmia vanhusten hoitotyöhön arkipäivän kulttuurista.

Arjen kulttuurin havainnoiminen ja ymmärtäminen avaa silmät oman työn realiteeteille uudella tavalla. Sitä kautta hoitaja saa välineitä muuttaa hoitoympäristöä paremmaksi, kurssin vetäjä, taidepedagogi Tarja Lapila selittää.

Hoitotyö on eräänlaista selviytymisleikkiä. Arjen ymmärtämisen ja huumorin avulla se tulee inhimilliseksi.

Lapila vastaa kurssin metodiikasta. Tarkoituksena on käyttää uudenlaisia ilmaisutapoja: harjoitustyöt esitellään esimerkiksi kuvin tai kertomuksin, kalvot ovat ehdottomasti kiellettyjä.

Terveydenhuollon tohtori Pirkko Routasalo tuo kurssille hoitotieteen näkökulmaa. Hän sovittaa arjen kulttuuria hoitotieteen keinoihin.

Havaintoja minusta ja muista

Kurssilla harjoitellaan arkipäiväisten tilanteiden havainnointia, sekä omasta että vanhuksen näkökulmasta.

Ensin opiskelijat opettelevat tunnistamaan itsestään omia arkipäivään kuuluvia tapojaan ja tottumuksiaan. Sen jälkeen asetutaan vanhuksen asemaan, ja pohditaan samaa potilaan näkökulmasta. Esimerkkinä voi olla vaikka selviäminen tavaratalo Wiklundin kassalla.

Pyrimme löytämään keinoja ottaa potilaan persoona huomioon hoitotyössä. Hoitajan tulisi päästä ulos siitä roolista, että tekniikka pelaa, ja löytää ihminen, Routasalo painottaa.

Hoitotyön pitäisi olla tutkivaa ja nuuskivaa, ja potilaan ainutlaatuisuus ihmisenä tulisi huomioida, Lapila sanoo.

Mutta pystyykö kiireen ja työpaineen puristuksessa asettumaan toisen asemaan ja ottamaan vanhusten yksilölliset tarpeet huomioon?

Tunnistamalla asioita hoitaja pystyy ihmisenä vaikuttamaan paljon omaan työhön. Miten puhut, koska puhut, miten lähelle menet, Routasalo luettelee esimerkkejä.

Kaikki parannukset eivät ole rahasta kiinni, Lapila muistuttaa.

Arkipäivän kulttuuri -kurssi aloitettiin Turun yliopistossa 1990-luvun alussa. Kurssille ovat osallistuneet vanhustyöhön suuntautuneet hoitotieteen ja sosiaalipolitiikan opiskelijat.

Marraskuusta lähtien kurssi on ollut tarjolla myös avoimen yliopiston puolella, jossa vanhustyön perusopinnot ovat alkaneet.

MARJA SALEVA


Selaa eteenpäin | Sisällys | Uutiset | Yhteystiedot
Yliopiston etusivu

Tiedotus <tiedotus@utu.fi>, 15. joulukuuta 2000
Sivu on ladattu  kertaa 15.12. alkaen.